Papua-Uusi-Guinea ja lisaa koulua
12.5.2010
Mika:
Jossain määrin viime aikoina on hämärtyny käsitys siitä, että missä maassa ihmiset on loppujen lopuks enemmän sekasin. PNG:llä on monet asiat tosi huonossa jamassa, mutta aika paljo jättäisin tuomatta esim. suomesta tänne.
Yks ominaisuus joka leimaa guinealaisia on niitten tosi taitamaton rahan käsittely. Pääsääntösesti ihmisillä ei oo mitään kykyä säännöstellä esim. palkkaansa ja jatkuvasti saa ihmetellä miten nää ei opi sitä taitoo. Rahat saatetaan tuhlata yhessä tai parissa päivässä ties mihin ja sitte ollaan taas pari viikkoo ilman ruokaa. Puolustukseks on tosin mainittava, että perustyöläinen tienaa viikossa yhtä paljo, ku monet teistä lukijoista tunnissa. Eli, guinealaiset ei tiiä miten rahaa pitäis käyttää.
Mutta, suomalaiset on tosi pihalla rahan suhteen myös. En osaa keksiä ku tosi kliseisiä esimerkkejä siitä, miten rahan perässä juoksetaan, eläke on elämäntarkotus ja monet päätökset tehään kukkarolla. Totta kai töitä pitää tehä ja jostain saada elanto. Silti on alkanu tuntua, että suomalaisilla on kauheen epäterve suhtautuminen rahaan. On vähä eriasia elättää ittensä ja perheensä, ku tehä kaikkensa sen eteen, että sais lisää autoja pihaan ja 60” plasma tv:n. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
Ajankäyttö on toinen mikä jatkuvasti pistää silmään. Useimmat guinealaiset ei tunnu tekevän mitään järkevää, ja kaiket päivät istuskellaan ulkona kavereitten kanssa. Jossain määrin se välillä jopa ärsyttää ja tekis mieli vaa huudella, että tehkää nyt jotain.
Mutta. Suomessa on monista ihan älyttömistä jutuista tullu yleisesti hyväksyttäviä toimintatapoja. Ei kukaan ihmettele yli 10-tunnin työpäiviä, jonka jälkeen tullaan läppärin kans kotiin jatkaan ja laitetaan lapset leikkiin pleikkarin kans ja annetaan kymppi mäkkirahaa. Kaikki sen takia että on varaa laittaa nelinumeroinen summa tv:seen ja pitää katumaasturit liikenteessä.
Monet onki alkanu irvaileen suomesta ”pahoinvointivaltiona” ja jossain määrin se kuulostaa ihan järkevältä. Ihmiset on jatkuvasti ihan rikki vaikka on saanu suunnilleen kaiken. Täällä slummissa kävellessä ei voi olla huomaamatta miten nää ei oo saanu täällä mitään. Silti ihmiset on kauheen hymyileväisiä ja kaikki moikkailee, tulee kätteleen ja jutteleen. Lapset joilla ei oo mitään, on käsittämättömän aitoja ja naureskelevia. Emmä tiiä mistä se johtuu, ehkä näitten ei täällä tarvi stressata, että onko kannattavampaa ostaa videotykki vai plasma-tv.
Koululaisia; Jivaldo, Hoseah ja Nigel
Lähimmäisenrakkaus on täällä myös vähä erilainen käsite ku suomessa. Mä en ikinä pystyis siihen miten nää jaksaa pitää huolta kaikista ihme sukulaisista. Jos koko suku viidakosta haluaa tulla kattoon Port Moresbyä, on ihan itsestäänselvyys, että se majotetaan ja ruokitaan omassa kotona. Yleensä nää sukulaiset tulee ja viipyy, viikkoja, kuukausia. Tätä näkee paljo, ja toisaalta se näyttää aiheuttavan aika paljo sosiaalisia ongelmia ku talot on ihan älyttömän täynnä jatkuvasti. Toinen mitä tuntuu tapahtuvan aika paljo, on miten ihmiset ottaa toisten lapsia hoidettavaks. Meidänki opettajilla on lapsia joita ne on vaa löytäny jostain kadulta semi-kodittomina, ja ottanu omaan kotiinsa ja kasvattanu ihan omana lapsena. Ilmeisesti ilman toimivaa sosiaalihuolto järjestelmää ihmiset venyy aika paljo.
Samallalailla ku on vaikee hahmottaa älyttömän isoja rahasummia, on vaikee myös hahmottaa sitä, ku varoja on tosi vähä. Koululla oli aiemmin (ennenku me tultiin) viikonlopun yli kestävä leiri. Kaikkia oppilaita pyydettiin tuomaan leirille oma lautanen, että ruokailu ois helpompi järjestää. Yks Jeren kaveri high schoolista kysy, voisko Jere tuua sillekki lautasen. Tän kaverin kotona oli yhteensä kaks lautasta, eikä se voinu omia toista niistä koko viikonlopun yli.
Australiasta jotku kummilasten sponsorit halus antaa rahaa, joilla ostetaan ruokaa koululaisten perheille jotka asuu viereisessä slummissa. Se on kiva juttu, koska lasten on vaikee oppia ku ne tulee jatkuvasti nälkäsenä kouluun. Mä ja Kati ollaan nyt sitte käyty jakeleen näitä ruokia slummissa. Se on ollu tosi mielekästä, ja ihmiset on varsin kiitollisia. Slummithan nähään pääsääntösesti älyttömän vaarallisina paikkoina, ja sen takia siellä ei liiku ketään valkosia. Nyt ollaan kuitenki ekoja kertoja käyty myös ihan kahestaan jakamassa ruokaa. Ihmiset slummissa alkaa tunteen meitä ja ehkä jotenki tiedostaa, että ollaan ihan hyviksiä.
Yks slummitalo johon viedään ruokaa
Slummiperhe
Ei riitä ruoka eikä sympatia koirille
Koulu
Vasemmalla kirkkorakennus, jossa preschool ja abc-luokat kokoontuu. Takana highschool. Oikeella lower primary, kirjasto ja higher primary. Etualalla Maxi, koulun koira.
Preschoolilaiset värittää ja opettelee kirjaimia. Kati valvoo.
Poijjaat opettelee numeroita
Yks päivä ku tultiin koulusta, jouduttiin keskelle mielenosotusta ku ihmiset valtas kaikki tiet ja ajettiin vähä vahingossa keskelle sitä. Useimmat autot käänty pois mut me ajettiin läpi. Ilmeisesti joku korruptiota vastaan taisteleva tyyppi hallituksessa oli sekaantunu korruptioon ja ihmiset ei kauheesti arvostanu sitä. Näillä on vähä huonot mielikuvat mielenosotuksista, koska edellisessä mielenosotuksessa ne lopulta rikko kaikista autoista kadulla ikkunat ja sytytti ne tuleen. Emmä usko että puoletkaan noista tietää mitä vastaan ne taistelee, ei vaa oo parempaakaa tekemistä. Tällä kertaa mielenosotus meni kuulemma aika lepposasti eikä poliisi joutunu tappaan ketään tai mitään.
Rukoilijasirkka. Oli melkein Katin kokonen.
Joku toinen sirkka. Vaikka lehtisirkka.
Highschool-luokka. Täälä mä hengailen päivät.
Sama ylhäältä. Jere tulee tarkistaan tehtäviä. Huomatkaa katto-tuulettimet. Valitettavasti sähkö on Gerehussa poikki ~ neljä päivää viidestä.
Rokotuspäivä koulussa.
Kati ja pentu. Jostain näitä tulee jatkuvasti koulun alueelle.
Not everyone sleeping in tents are camping.
Rivitalo slummissa. 4 perhettä, ~20 ihmistä.
8-mile slummin tie. Tätä pitkin mennään yhelle meiän seurakunnalle.
Ens perjantaina lähetään retkeileen muualle Guinealle. Päästään kunnon viidakkoon! Lennetään Mt. Hageniin jossa on yks paikallinen Robin vastassa johon ollaan vähä tutustuttu täällä. Mt. Hagenin lähistöllä mennään Nipaan josta lähetään vaeltaan viidakkoon ja kattoon mitä sieltä löytyy. Tää Robin on näitten paikallisten lähettien vanha tuttu ja on tällä hetkellä aika korkeessa asemassa Highlandsillä ja saa järjestettyä meille autokyydin Laeen. Mt. Hagenin ja Laen välinen tie on pisin mitä Guinealta löytyy, ja menee koko Highlandsin läpi, eli varmasti jännä roadtrip (tie on aika huonossa kunnossa ja kuulemma täynnä rosvoja, hih). Laesta mennään Buloloon, jossa on pari muuta suomalaista lähettipariskuntaa. Guineallahan on tosi heikot tieyhteydet, ja kaikkialle pitää lentää. Nyt on aika mielekästä tän roadtripin takia ku ei tarvi lentää muutaku Mt. Hageniin ja Laesta takasin Port Moresbyyn.
Koululaisia
Ei tarvi olla iso ruutu että kiinnostaa.
Ihan viime päivinä täällä on alkanu riehuun kolera. Pahimpien veikkauksien mukaan kaikki Port Moresbyn koulut joudutaan sulkeen, jos tilanne pahenee vielä. Kolera on aika paha tällasissa olosuhteissa, ku ihmiset ei tajuu hakeutua hoitoon. Slummeissa se leviää tosi nopeesti, eikä paikallinen käsitys hygieniasta oo muutenkaan ihan sama. Kolera saattaa pahimmillaan viedä aika nopeesti alas, ja meidän kodin läheisestä koulusta oli löydetty oppilas kuolleena vessasta kesken koulupäivän. Jos ei osaa hoitaa nestevajausta nii puhutaan kai ihan tunneista.
Toisinsanoen PNG:llä kaikki hyvin, nähellään!
