PNG jatkuu
Mika:
Hiiahei,
Terveisiä villistä lännestä. Tai idästä. Kaikista epämääräsyyksistä huolimatta, Papua-Uusia-Guinea alkaa tuntua kodikkaalta ja lämpimältä paikalta. Meillähän ei oo ollu kummempia epämääräsyyksiä, mutta tästä maastahan niitä kyllä löytyy.
Tultiin siis Guinealle pääsääntösesti auttelemaan koululla, jossa Ulla Kämppi on rehtorina. Alotettiin koululla työskentely kansallisten opettajien kanssa jo viikko ennen Kämppien paluuta. Alussa oli vähä totuttelua paikalliseen aksenttiin ja äänen käyttöön. Totuttelua oli myös ilmastoon ja hikoiluun. Hämmentävältä tuntu ympärivuorokautinen kuumuus ja se, että koko ajan hikoilee ihan älyttömästi, vaikka pelkästään istuis ja lukis lehteä. Australia oli ihan hyvää totuttelua, suomesta suoraan tultuna ois varmaan tuntunu vielä ahistavammalta.
Koulussa on sen jälkeen sujunu ihan näppärästi. Kati on ollu preschoolin ja ABC:n puolella pienempien kans, ja mä oon autellu highschoolissa. Suurin osa lapsista on kummilapsi-systeemillä ja sponsorit on Ausseista ja Suomesta. Monet lapset on älyttömän huonoista oloista ja ihan koulun vieressä on slummi jossa useat lapset asuu. Koulu sijaitsee Gerehussa, joka on vähä huonomaineista aluetta. Meidän oloaikana ei oo ollu viel mitään ongelmia, ja eipä haittais vaikka pahikset pysyis koulun lähettyviltä pois jatkossaki. Koulu pyörii ”School of tomorrow” järjestelmällä, jossa oppilaat opettelee suurimmaks osaks koulukirjoista jotka toimii opettajina. Tämä mahollistaa sen, että eri luokka-asteella olevia oppilaita voi pitää samassa luokassa. Me opettajat sitte neuvotaan ku tulee pulmia, tarkistetaan tehtäviä ja kokeita. Ylipäätänsä valvotaan. Preschooli toki toimii saman tyyppisesti ku suomen päiväkoti tai esikoulu, ku lapset on 3+ vuotiaita. Highschoolissa oppilaitten ikä ei korreloi yhtään oppimistasoon, koska oppilaat tulee puskista ja alottaa koulun ties minkä ikäsinä.
ABC-luokkalaisia
Lomas
Preschoolilaisia
Urheilupäivän keilausta.
Me ollaan käyty myös vierailemassa koulun viereisessä slummissa kattelemassa missä oppilaat asuu. Slummeissa ei pahemmin valkosia kävele, vaikka ihmiset tuntukin olevan yllättävänki ystävällisiä. Ulla kerto, että ne kävi ekan kerran slummissa monta vuotta koulun perustamisen jälkeen, koska kaikki paikalliset sano niitten olevan liika vaarallisia alueita valkosille liikkua. Koululaisten kanssa settlementissä voi kuitenki hengailla, ja jopa kuvata. Se on kiva, koska kaduilla muuten on älytön riski käveleskellä kamera kaulassa ilman vartiointia.
Äiti pesee kaloja torille myytäväks, lapset kylpee jääkaappiammeessa.
Preschoolilainen Joshua, jonka isä kuoli aidsiin ja sisko käärmeen puremaan.
Häirittiin jonku päiväunia.
Ei näyttäny häiritsevän.
Port Moresbyssä on siis aika paljo rikollisuutta, jopa enemmän ku itähelsingissä. Vuonna 2004 kaupunki valittiin maailman huonoimmaks pääkaupungiks elää ilmeisesti kaikenmailman tapporaiskausrosvo-tilastojen takia. Käytännössä se näkyy lähinnä siinä, että valkosena ei oo mahollisuutta käveleskellä kaduilla ja hengailemaan voi mennä vain aidatuille ja vartioiduille alueille. Valkosilla ajatellaan olevan paljo rahaa, ja sen takia on vähä automaagisesti kohteena. Viime yönä joku ääliö tuli portin taakse uhkaileen koiria aseella, ekana yönä joku yritti tulla aidasta läpi, mutta muuten ollaan pysytty aika hyvin pahiksista erossa. Toki on vähä vaikee hahmottaa, että kuin usein joku on yrittäny tulla pihalle, ja millon koirat on haukkunu jotain muuta. Missään sotatilassa täällä ei siis olla, vaikka rajulta kuulostaaki. Paikalliset ihmiset joihin ollaan tutustuttu on äärimmäisen ystävällisiä ja harmittelee vähä itekki aina sitä miten täällä on nii paljo rikollisuutta.
Jostain puskista ne raahaa tanssijoita ku isot laivat tulee satamaan.
Mammat kasassa.
Alushousu-lamppu.
Pari vierasta suomesta, pari Kämppiä, pari Klapuria.
Kati Ela Beachilla. Kaupungin keskeisin ranta, jossa jostain syystä ei oo ihan yhtä paljo auringonpalvojia ku Ausseissa.
Kesken kokouksen alko sataan ja lapset pääsi leikkiin.
Täällä on tällä hetkellä sadekausi, tai ainaki pitäis olla. Tähän mennessä on satanu tosi vähä, jotain kerran viikossa. Sade on siinä mielessä ihan kiva, että lämpötila saattaa laskee alle 30c.
Kaikenkaikkiaan saadaan olla kiitollisia siitä, että tähän saakka kaikki on menny hyvin ja ollaan viihdytty. Maanantaina lennetään takas Brisbaneen, Australiaan, jossa on pakko pyörähtää Guinean viisumisäätöjen takia. Ausseissa pitäis selvitä jotenki Cairnsiin muutamassa viikossa, josta lennetään sitte takas tänne Moresbyyn.
Loppuun vähä kuvia toisesta slummista.
Tää tyttö käy meidän kouluu myös, vaikka asuuki huomattavasti kauempana.
Pastorin sika.
Buain myyjä lastensa kanssa. Buai (beetelnut) on huumepähkinä mitä täällä käytetään ihan älyttömästi. Pähkinään sekotetaan suussa jauhettua simpukkaa tai korallia ja toista kasvia. Tästä yhdistelmästä tulee happo joka muuttuu suussa kirkkaan punaseks. Buai piristää, poistaa nälän tunnetta, tekee tosi puheliaaks jne. Kadut on kaikkialla täynnä punasia länttejä ku ihmiset sylkee punasta mähmää pois. Tosi monilla ihmisillä, bussikuskeista torimyyjiin on aina suu punasena.
Slummilapsia.
