Mullumbimby experience
5.1.-12.1.2010
Mikan tarinoita:
Jou sup? Eli Mullumbimby on ihan paras paikka. Sydney oli kiireinen miljoonakaupunki ja nyt tuntuu oikein mielekkäältä olla lepposessa lehmäkylässä muitten hippien kanssa.
Välipäivinä tosiaan päätettiin että nyt on Sydney nähty ja halutaan tutkia muunkinlaista Australiaa. Ruvettiin katteleen netistä toinen toistaan epämääräsempiä farmityö-ilmotuksia ja otettiin niihin yhteyttä. Ainoo vastaus tuli Peteriltä joka ei vastannu mitää muutaku ”call me; puhnro”. Sinnehän sitte soitettiin ja Peter oli sitä mieltä, että tulkaa bussilla Byron Bayhin, 800km Sydneystä pohjoseen. Sieltä se kuulemma tulee hakeen ja vie meidät sen farmille joka on 20km päässä sieltä, jossain Mullumbimbyn metissä. Tarjous oli sen verran hyvä, että irtisanottiin Sydneyn kämppä samantien ja ostettiin bussiliput viikon päähän.
Bussimatka kesti yön yli ja meni ”ihan hyvin”. Perillä oli pientä kuumotusta siitä että tuleeko kukaan vastaan. Tai että kuka tulee vastaan. Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta Peter ei vaikuttanukkaan stereotyyppiseltä sekopää-palottelija-sarjamurhaajalta vaan ihan mukavalta kaverilta. Ensimmäisenä kierrettiin Byron Baytä autolla ja meille näyteltiin vähä paikkoja. Käytiin mm. Australian itäisimmällä paikalla Cape Byronissa. Sen jälkeen Peter näytti meille sen mikä teki Byron Baystä kuuluisan. Aalto nimeltä The Pass. Yhelle rannalle muodostuu tosi täydellinen aalto surffaukseen joka breikkaa pitkältä matkalta. Aikasemmin Byron Bay oli ollu rauhallinen pikkukylä, muttaku surffaus alko tulla muotiin joskus 50-luvun jälkeen ja ihmiset kuuli tästä aallosta ”all the hippies and surfers came”. Eivätkä oo kuulemma vieläkään lähteny. Musta se oli aika kaunis tarina.
Noh, sitte ajettiin Mullumbimbyyn jossa ollaan siis nyt oltu, eikä täällä ainakaan yhtään vähempää hippejä oo.
Mullumbimbyn keskustaa.
Mullumbimbyssä on jotain tuhat asukasta ja kuulemma varsin vähä turisteja. Oikein mielekäs paikka siis. Keskuskadulla ollaan käytetty lähinnä edullisen pikkuleipomon ja ruokakaupan palveluja. Kaikenlaisia mukavia pikkukauppoja myös löytyy. Ihmiset on rentoja ja ilmapiiristä huokuu kiireettömyys ja huolettomuus. Samantyyppistä fiilistä huomas välillä Sydneyn rannoilla ja just se on se mistä tykkään Australiassa. Ihmiset skeittaa jalkakäytävillä paljain jaloin, pyöräilee surffilaudat kainalossa, koirat jätetään vapaana ootteleen kaupan eteen, tuntemattomat ihmiset tulee jutteleen jne.
Vasikat kattelee talon pihalla
Tää meidän talo on siis tosiaan aika maalla. Tällä Peterillä ei itellä oo mitään karjaa, mutta se vuokraa sen peltoja naapurin lehmille. Talo on mäen päällä ja pellot alempana, ainaku lähtee pois saa siis kävellä lehmien ja liukumiinojen läpi. Välillä lehmät myös nousee hengaileen meiän kans tänne ylös ja tulee terassin alle ammuun. Tän talon on rakentanu joku saksalainen jotain 20-30v sitte, ja tää Peter on ostanu sen 10v sitte. Sakemanni oli halunnu kasvattaa pihalle eurooppalaisia mäntyjä muistuttaan kotimaasta ja täällähän niitä on mangopuiden ja palmujen keskellä. Peter on ammatiltaan palomies, ja kyselin vähä Australian metsäpaloista ja se selitti siitä, miten aussien metsät ja puskat on ikäänku ”meant to burn” eli tarkotettu palamaan. Tämä maahan on vähä erilailla täynnä aika kohtalokkaitakin metsäpaloja ku muualla. Esim. eukalyptuspuut on täynnä öljyä ja roihuaa aika nätisti. Peter kerto myös siitä miten joskus metsäpaloissa ne talot joiden ympäristöön on kasvatettu eurooppalaisia puita, saatta selvitä palamatta.
Mika ja Ria terassilla.
Farmilla asuu lehmien lisäks pari koiraa, Ria ja Fred. Fred on hauska afrikkalainen villikoira dingo, johon on paitsi mahoton saada kontaktia, myös kuulemma käyttäytyy ku kissa. Sitä ei voi opettaa ollenkaan ja se on kauheen arka. Tässä farmilla on kaks taloo, joista toista se pitää vuokralla, siinä on joku vanhempi nainen ja yh-äiti kahdessa huoneistossa.
Kannosta nousee uusi verso.
Yllä oleva kuva on otettu muutaman sadan metrin päästä talosta, mäen päältä. Maisemia siis kelpaa katella. Mullumbimby on kauheen mäkistä aluetta ja muutenki luonto on tosi uskomatonta.
Kati ja puu.
Mitälie palluroita kasvelee.
Kati ihailee maisemia.
Me ollaan siis tehty ihan oikeita töitäkin. Meiän diili on sellanen, että tehään 4 tuntia päivässä töitä ja saadaan pientä palkkaa sekä asuminen. Ihan hyvä siis. Mä oon laastannu seiniä ja Kati on maalannu. Molemmilla aika rentoa hommaa siis. Vieläku tekee vain sen 4 tuntia nii eipä kyllä oo turhan raskasta.
Kati maalailee.
Meillä on täällä pyörät käytössä joka on tosi kiva, etenki ku vapaa-aikaa jää niin paljo. Toinen pyöristä on jopa sähköpyörä, jollasta en oo ennen päässy koittaan, ja kylläpä oliki merkittävä ero verrattuna normaaliin. Pyörää pitää siis polkea, mutta sähkömoottori avittaa siinä. Jyrkkä ylämäki tuntuu suunnilleen samalta ku normaalilla pyörällä polkis suoraan tai loivaa alamäkeä. Aikamoinen etu tällasessa maastossa. Mullumbimbyn keskustaan on 4km pyörämatka eli taittuu aika nätisti.
Katiki muistaa varoo koalia.
Farmille menevä tie on aikalailla tällasta.
Farmilla on oppinu myös monia ekologisia taitoja. Kaikki käytössä oleva vesi on sadevettä, eli sitä täytyy käyttää mahollisimman säästeliäästi. Tuli huomattua, että jos ihan oikeasti haluais, niin varmaan pystyis säästään yli puolet siitä vedestä mitä käyttää. Toisaalta, mitäpä väliä sillä on kun asunnoissa on aina ollut kiinteät vesilaskut. Ja Suomessa nyt muutenki pestään katuja juomavedellä..
Luonnon kanssa on saanu muutenki pelata. Hämähäkkejä ja liskoja hyppelee missä haluavat ja vähitellen niihinki alkaa tottua. Alueella on myös kuulemma paljo käärmeitä, joihin ei olla onneks vielä törmätty. Ollaan kyllä vähä yritetty tömistellä (hypitty tasajalkaa parin metrin välein) ku ollaan kävelty pitkissä ruohikoissa.
Täälläki on rantoja.
Kaiken kaikkiaan oikein mukava kokemus. Peter ilmotti edellisenä päivänä, että työt on nyt saatu valmiiks ja se heittää meidät aamulla Byron Bayhin. Saatiin myös palkat sen mukaan mitä oltiin sovittu, eli nappiin meni. Ei mitään aavistusta mitä sitte tapahtuu tai mihin lähetään, mutta välillä on ihan kiva herätä aamulla, tietämättä missä illalla menee nukkuun.
Sainpas metsästyksen jälkeen perhosestaki kuvan.
Meillä on täällä kivaa, koittakaa tarjeta pakkasissa.
